Mikä tulee ensimmäisenä mieleen EU:sta? Keltaiset tähdet, direktiivit?
Brysselin EU-koneisto näyttäytyy usein yhtä monimutkaisena ja sekavana kuin maa, jossa se on. Se voi vaikuttaa mustalta aukolta, josta putkahtaa päätöksiä, joita jäsenmaissa sitten sovelletaan. Lopputulos on aina kompromissi. Joillekin se on hyvä kompromissi, toisille ei. Se riippuu keneltä kysyy.
Moni lukee päätöksistä ensimmäistä kertaa aamun lehdestä, vaikka taustalla on kuukausien, jopa vuosien valmistelu. Useammalla suomalaisellakin yrityksellä on saattanut olla arvokasta tietoa ja kokemusta jaettavaksi lakien valmistelijoille ja päättäjille.
EU-asioiden seuraaminen vaatii yritykseltä ylimääräisiä resursseja ja niitä harvoin on, varsinkaan jos asia ei tunnu prioriteetiltä. Kaikkien yritysten ei myöskään tarvitse olla kiinnostuneita EU:sta ja sen lainsäädäntöprosesseista.
On kuitenkin harvoja aloja, joihin yhteinen lainsäädäntö ei tavalla tai toisella heijastu. EU-asioiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen voi tuoda uusia bisnesmahdollisuuksia ja pelastaa yrityksen ikäviltä yllätyksiltä. Sitä voi ajatella osana normaalia riskinhallintaa.
Kiertotalousstrategiasta, metsästrategiasta ja uuden komission ohjelmasta, vihreästä diilistä syntyy matkan varrella konkreettisia lakiehdotuksia. Niitä eri maiden yritykset, organisaatiot, järjestöt ja poliitikot muovaavat omien näkemystensä mukaan. Ehdotukset voivat muuttua paljonkin alkuperäisestä.
Vanha viisaus: vain vaikuttamalla voi vaikuttaa.